Designklassikon tunnistaminen on taito, joka säästää satoja, joskus tuhansia euroja, kun etsit Artekin jakkaraa kirpputorilta tai Eamesin nojatuolia huutokaupasta. Klassikoiden kopioita on markkinoilla enemmän kuin koskaan, ja osa niistä on niin hyviä, että vain yksityiskohdat paljastavat ne. Tämä artikkeli kertoo, mihin merkkeihin, materiaaleihin ja rakenteisiin ammattilainen katsoo ennen ostopäätöstä.
Aitouden selvittäminen ei vaadi asiantuntijan koulutusta. Se vaatii tietoa siitä, miten alkuperäinen valmistaja on tuotteensa tehnyt ja mihin kopioija yleensä säästää.
Miksi aitoudella on merkitystä
Hinta on ilmeisin syy. Alvar Aallon Stool 60 maksaa uutena Artekilta noin 250-350 € pintakäsittelystä riippuen, kun verkkokauppojen ”Aalto-tyyliset” jakkarat myydään 30-60 eurolla. Vitran Eames Lounge Chair maksaa uutena yli 8 000 €, ja kopioita saa 1 000-2 000 eurolla.
Ero ei ole pelkkä merkki. Aito klassikko säilyttää jälleenmyyntiarvonsa ja usein kallistuu. Kopion arvo putoaa nollaan, kun se kantaa ovesta sisään. Kestävyydessäkin on eroa: alkuperäisessä on mitoitettu rakenne, kopiossa usein vain sen ulkonäkö.
Designklassikon aitouden tunnistaminen vaihe vaiheelta
Kokenut ostaja ei aloita ulkonäöstä, koska juuri sen kopioija on tehnyt hyvin. Hän kääntää huonekalun ympäri ja tutkii sen rakenteen. Tämä järjestys toimii useimpiin huonekaluihin ja lasiesineisiin:
1. Valmistajan merkinnät. Etsi leima, poltettu logo, tarra tai kaiverrus istuimen alta, jalan sisäpinnasta tai esineen pohjasta.
2. Rakenne ja liitokset. Vertaa ruuveja, liimasaumoja ja taivutuksia valmistajan omiin kuviin.
3. Materiaalit. Paino, puulaji, viilun paksuus ja metallin laatu kertovat paljon.
4. Mittasuhteet. Mittaa korkeus, leveys ja istuimen halkaisija ja vertaa valmistajan ilmoittamiin mittoihin.
5. Alkuperä. Kysy myyjältä, mistä esine on peräisin, ja pyydä kuitti tai muu dokumentti, jos sellainen on.
Yksikään kohta ei yksin ratkaise asiaa. Merkintöjä voi väärentää ja tarran voi siirtää toiseen tuotteeseen, mutta merkintöjen, rakenteen ja mittojen yhtäaikainen väärentäminen on kopioijalle kallista. Siksi sitä tehdään harvoin.
Tunnistusmerkit tunnetuimmissa klassikoissa
Aallon jakkaroissa ratkaisee L-jalka. Alkuperäisessä jalassa massiivikoivun päähän on sahattu uria, joihin on liimattu ohuet viilut ennen taivutusta. Siksi lamellit näkyvät vain taivutuskohdassa, ja muu jalka on tasaista massiivipuuta. Monessa kopiossa koko jalka on vaneria, jolloin kerrokset näkyvät jalan reunassa koko matkalta. Artekin tuotteissa on lisäksi valmistajan merkintä istuimen alla, mutta vanhimmista kappaleista se on usein kulunut pois.
Arne Jacobsenin Sjuan- ja Muurahainen-tuoleissa Fritz Hansenin merkintä löytyy istuimen alta, ja siinä on usein myös valmistusvuosi. Kopioissa kuori on usein ohuempi, ja jalkojen kiinnityslevy on erilainen. Kun kopio ja aito ovat vierekkäin, kopion vanerikuori näyttää reunasta selvästi ohuemmalta.
Lasissa ja keramiikassa kannattaa kääntää esine ympäri. Iittalan Aalto-maljakon pohjassa on kaiverrettu signeeraus, ja vanhemmissa kappaleissa myös mallinumero. Tekstiileissä Marimekon kankaiden helmaan eli reunaan on painettu valmistajan nimi, suunnittelija ja mallin vuosiluku, mikä auttaa tunnistamaan esimerkiksi Unikon metritavaran.
Myytti: vanhoja klassikoita saa kopioida vapaasti
Moni olettaa, että 1930-luvulla suunniteltu huonekalu on jo vapaata riistaa. Näin ei ole. Suomessa ja muualla EU:ssa tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolemaa seuraavan vuoden alusta. Alvar Aalto kuoli 1976, joten hänen töitään suojataan vuoden 2046 loppuun. Arne Jacobsen kuoli 1971, joten hänen töidensä suoja päättyy vuoden 2041 lopussa.
Toinen sitkeä harhaluulo on, että sana ”replika” tekee kopiosta laillisen. Myyjän rehellisyys ei muuta tekijänoikeutta. Kuluttajalle tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suojatun mallin replikoita myydään usein EU:n ulkopuolelta, eikä palautusoikeus tai takuu silloin aina toteudu.
Yleisimmät virheet käytettyä klassikkoa ostaessa
Ensimmäinen virhe on luottaa pelkkään tarraan. Valmistajan tarra kertoo vain, että tarra on aito. Se voi olla siirretty rikkinäisestä alkuperäisestä kopioon. Tarkista aina, että rakenne vastaa merkintää.
Toinen virhe on pitää liian siistiä pintaa aitouden merkkinä tai vastaavasti epäillä kulumista. 1960-luvun Stool 60:ssa kuuluukin olla kulumaa istuinpinnassa ja jalkojen alaosissa. Täysin virheetön ”vintage-kappale” on joko entisöity tai uusi. Entisöinti ei sinänsä ole huono asia, mutta se vaikuttaa keräilyarvoon. Siitä kerrotaan lisää artikkelissa kirpputorilöytöjen kunnostuksesta.
Kolmas virhe on ostaa kuvien perusteella. Tori.fi:n tai Huuto.netin ilmoituksessa näkyy harvoin istuimen alapinta tai jalan taivutuskohta. Pyydä nämä kuvat ennen kuin sovit noudosta. Jos myyjä ei suostu tai ei ymmärrä pyyntöä, se on jo vastaus.
Milloin perussäännöt eivät päde
Kaikki ilman merkintää oleva ei ole kopio. Monet valmistajat ovat vaihtaneet merkintätapaa vuosikymmenten aikana, ja varhaisimmista sarjoista leima voi puuttua kokonaan. Lisäksi lisensoituja valmistajia on ollut useita. Eamesin tuoleja on tehty Pohjois-Amerikan markkinoille Herman Millerin ja Euroopan markkinoille Vitran valmistamina, ja molemmat ovat aitoja.
Rajatapauksia ovat myös aikalaiskopiot. Esimerkiksi 1950-1970-luvuilla monet pienet huonekalutehtaat valmistivat lisenssittä klassikoita muistuttavia malleja. Niillä voi olla oma keräilyarvonsa, mutta niitä ei pidä myydä tai ostaa alkuperäisinä. Lisää tietoa siitä, miten vanhat esineet sopivat nykykotiin, löytyy artikkelista vintage- ja antiikkiesineistä modernissa sisustuksessa.
Mistä aidon klassikon löytää turvallisimmin
Varmin reitti on valtuutettu jälleenmyyjä. Sisustusliikkeissä ja design-kaupoissa Helsingissä, Tampereella ja Turussa tuotteet tulevat suoraan maahantuojalta, ja takuu on voimassa. Esimerkiksi Artekin tuotteet kantavat valmistajan merkintää ja niiden alkuperä on jäljitettävissä.
Käytetyissä tuotteissa turvallisin vaihtoehto on huutokauppa, kuten Bukowskis tai Hagelstam Helsingissä. Ne tarkistavat kohteet ja kuvaavat kunnon. Kirpputoreilta löytyy edelleen aitoja helmiä, varsinkin pienemmiltä paikkakunnilta kuolinpesien tyhjennysten yhteydessä. Silloin tarkistusvastuu on kuitenkin kokonaan ostajalla.
UKK
Voiko valmistajalta kysyä tuotteen aitoudesta?
Kyllä. Esimerkiksi Artek, Fritz Hansen ja Vitra vastaavat usein asiakaspalvelussaan kuvien perusteella tehtyihin kyselyihin. Lähetä kuvat merkinnöistä, rakenteesta ja mitoista. Varsinaisia aitoustodistuksia valmistajat myöntävät harvoin.
Onko kopion ostaminen omaan käyttöön laitonta?
Yksityishenkilön ostama kopio omaan käyttöön ei Suomessa yleensä johda seuraamuksiin, mutta kopion maahantuonti ja myynti voivat loukata tekijänoikeutta. Tulli voi takavarikoida suojattuja malleja jäljitteleviä tuotteita.
Mistä tunnistaa, onko esine entisöity?
Tuore lakkapinta, uudet ruuvit ja tasainen, kulumaton väri vanhassa esineessä viittaavat entisöintiin. Kysy myyjältä suoraan, mitä on tehty. Rehellinen myyjä kertoo sen mielellään.
Yhteenveto: rakenne kertoo enemmän kuin tarra
Designklassikon aitous ratkeaa harvoin yhdellä silmäyksellä. Käännä esine ympäri, mittaa se ja vertaa liitoksia valmistajan omiin kuviin. Hinta, joka on alle kolmasosan käytetyn alkuperäisen tavallisesta hintatasosta, on varoitusmerkki, ei löytö. Kun epäilet, pyydä lisäkuvia tai kysy valmistajalta. Kopion maksamat 50 € ovat pienempi menetys kuin 500 € väärästä klassikosta.