Kotimainen käsityö ja pienvalmistajat sisustuksessa

Kotimainen käsityö ja pienvalmistajat sisustuksessa

Kotimainen käsityö sisustuksessa kiinnostaa sisustajaa, joka on kyllästynyt siihen, että sama tyyny ja sama maljakko löytyy jokaisesta naapurin olohuoneesta. Pienvalmistajien tuotteet tuovat kotiin luonnetta, tarinan ja yleensä myös paremman laadun, mutta ostaminen vaatii hieman enemmän tietoa kuin ketjuliikkeessä asiointi. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten kotimaisen käsityön tunnistaa, mihin hinta perustuu ja miten esineet kannattaa yhdistää muuhun sisustukseen.

Miksi kotimainen käsityö toimii suomalaisessa kodissa

Suomalainen koti on rakennettu valon ehdoilla. Talvella päivänvaloa on vähän, ja silloin materiaalien pinnat korostuvat lampun ja kynttilän valossa. Käsin dreijatun kupin epätasainen lasite, pellavan karhea sidos ja koivun syykuvio näkyvät hämärässä selvemmin kuin tasainen tehdaspinta.

Toinen syy on käytännöllinen. Kotimaiset pienvalmistajat suunnittelevat tuotteensa omaan ilmastoonsa. Villahuopa on mitoitettu sohvalle, jolla istutaan marraskuussa, ja saunatekstiilin pitää kestää kuumuutta ja jatkuvaa kosteutta. Tuontituotteen kanssa tätä ei ole huomioitu yhtä usein.

Kolmas syy on ajattomuus. Hyvin tehty räsymatto tai puinen tarjoiluvati ei näytä vanhentuneelta viiden vuoden päästä, toisin kuin kauden trendiväriin painettu tyynynpäällinen.

Avainlippu, Design from Finland ja muut merkinnät

Yleinen väärinkäsitys on, että suomalainen brändi tarkoittaa suomalaista valmistusta. Näin ei ole. Moni tunnettu kotimainen merkki suunnittelee tuotteensa Suomessa mutta teettää ne Virossa, Portugalissa tai Aasiassa. Siinä ei ole mitään väärää, mutta jos haluaa tukea nimenomaan kotimaista käsityötä, merkinnät pitää lukea tarkasti.

Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu kertoo, että tuote on valmistettu Suomessa. Design from Finland -merkki taas tarkoittaa suomalaista suunnittelua, ja valmistus voi tapahtua missä tahansa. Pienimmillä tekijöillä ei usein ole kumpaakaan merkkiä, koska sertifiointi maksaa. Silloin kannattaa kysyä suoraan, missä ja kuka tuotteen on tehnyt. Aito käsityöläinen vastaa mielellään.

Toinen myytti on, että käsityön vaihtelu olisi laatuvirhe. Kahden käsin puhalletun lasimaljakon sävy voi erota hieman, ja käsin kudotun pyyhkeen reunassa voi näkyä pieni epäsäännöllisyys. Juuri siitä tunnistaa aidon käsityön. Virhe on vasta silloin, kun sauma aukeaa tai lasite halkeilee ensimmäisessä tiskissä.

Materiaalit ja tekijät, joihin kannattaa tutustua

Pellava on kotimaisen tekstiilikäsityön klassikko. Lapualla vuodesta 1917 toiminut Lapuan Kankurit kutoo pellava- ja villatuotteensa omassa kutomossaan, ja sen saunatekstiilit ja huovat sopivat hyvin esimerkiksi suomalaisen kodin perussävyihin. Pellavainen keittiöpyyhe maksaa tyypillisesti noin 20-40 € ja villahuopa 100-250 €.

Keramiikka on alue, jolla pienvalmistajia on eniten. Helsingissä, Turussa ja Tampereella toimii kymmeniä pieniä keramiikkapajoja, ja käsin dreijattu muki maksaa tavallisesti 25-50 €. Hinta on korkeampi kuin tehdasmukin, mutta jokainen esine on käsitelty yksitellen ja poltettu kahteen kertaan.

Puu on luonteva valinta keittiöön ja ruokapöytään. Koivusta, männystä ja visakoivusta tehdyt leikkuulaudat, kulhot ja tarjoiluvadit ovat yleisiä, ja niitä löytyy etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen pajoista. Puuesine vaatii öljyämistä 2-4 kertaa vuodessa, eikä sitä saa laittaa astianpesukoneeseen.

Räsymatot ja kudonnaiset ovat yhä suosittuja. Paikalliset Taito-yhdistykset kutovat mattoja tilauksesta, ja asiakas voi usein tuoda omat kankaansa kuteiksi. Mittatilausmatto 70 x 200 cm maksaa materiaalista riippuen noin 100-250 €.

Käytännön esimerkki: olohuone, joka tuntui persoonattomalta

Tyypillinen tilanne on 2010-luvun kerrostalokaksio, jossa on harmaa sohva, valkoiset seinät ja huonekaluketjun sohvapöytä. Kaikki toimii, mutta tila tuntuu luettelokuvalta. Ratkaisuksi ei tarvita uusia huonekaluja.

Kokenut sisustaja aloittaa tekstuureista. Sohvalle tulee yksi villahuopa kotimaiselta kutomolta, sohvapöydälle käsin dreijattu kulho ja ikkunalaudalle pari pienen lasipajan maljakkoa. Yhteishinta on noin 250-400 €, ja huoneen tunnelma muuttuu enemmän kuin uudella sohvalla. Kun esineillä on sama sävymaailma, esimerkiksi luonnonvalkoinen, savenruskea ja metsänvihreä, ne näyttävät kuuluvan yhteen, vaikka ne ovat eri tekijöiltä.

Tämä neuvo ei päde, jos tila on jo valmiiksi täynnä tavaraa. Silloin yksi hyvä käsityöesine hukkuu muiden joukkoon, ja ensin kannattaa karsia.

Yleisimmät virheet käsityön ostamisessa

Ensimmäinen virhe on liian monen tyylin sekoittaminen. Messuilta ostetaan innoissaan värikäs lasilintu, rouhea puukulho ja kukkakuvioinen kangas, mutta kotona ne riitelevät keskenään. Valitse ensin kaksi tai kolme materiaalia ja pysy niissä.

Toinen virhe on hoito-ohjeiden ohittaminen. Käsin värjätty pellava voi päästää väriä ensimmäisissä pesuissa, ja raku-polttettu keramiikka ei kestä ruokakäyttöä. Kysy aina tekijältä, mihin esine on tarkoitettu.

Kolmas virhe on ostaa vain koriste-esineitä. Käsityö pääsee parhaiten oikeuksiinsa arjessa: kahvikuppi, jota käytetään joka aamu, tuottaa enemmän iloa kuin hyllyllä pölyttyvä figuuri.

Mistä kotimaisia pienvalmistajia löytää

Parhaat löydöt tehdään usein muualla kuin kauppakeskuksissa. Seuraavat paikat kannattaa käydä läpi:

Joulu- ja käsityömessut, kuten Helsingin Wanhan Satamaan ja Tampereen Messukeskukseen marras-joulukuussa järjestettävät tapahtumat.
Taito Shopit, joita on monissa maakuntakaupungeissa.
Kesäiset käsityöläiskylät ja pajapuodit, esimerkiksi Fiskarsin ruukissa ja Porvoon vanhassa kaupungissa.
Pienet sisustusliikkeet, jotka myyvät paikallisten tekijöiden tuotteita.
Tekijöiden omat verkkokaupat ja Instagram-tilit.

Ammattilainen käy messuilla mieluiten ensimmäisenä päivänä, jolloin valikoima on laajin, ja kysyy tekijältä samalla tilaustöistä. Moni käsityöläinen tekee mittatilauksia, joita ei näy myyntipöydällä. Lisää ideoita uniikkien esineiden etsimiseen löytyy artikkelista käsityönä tehdyt sisustustuotteet.

UKK

Miksi kotimainen käsityö on kalliimpaa kuin tehdastuote?
Hintaan sisältyy käsityöhön kuluva aika, kotimaiset palkat ja pienet tuotantoerät. Yhden käsin dreijatun mukin tekoon kuluu muotoilu, kuivatus, kaksi polttoa ja lasitus, eli prosessi kestää useita päiviä. Käyttöikä on kuitenkin usein moninkertainen.

Mistä tiedän, että tuote on oikeasti tehty Suomessa?
Avainlippu-merkki kertoo suomalaisesta valmistuksesta. Jos merkkiä ei ole, kysy tekijältä tai myyjältä suoraan valmistuspaikkaa. Design from Finland -merkki koskee vain suunnittelua.

Sopiiko käsityö moderniin ja minimalistiseen sisustukseen?
Sopii hyvin. Pelkistetyssä tilassa yksittäinen käsityöesine erottuu ja tuo tilaan lämpöä. Valitse rauhallisia sävyjä ja selkeitä muotoja, esimerkiksi mattalasitteinen keramiikka tai luonnonvärinen pellava.

Hankinnat kannattaa tehdä pikkuhiljaa

Kotimainen käsityö toimii parhaiten, kun sitä kerätään vähitellen. Yksi hyvä esine vuodessa tuottaa kymmenessä vuodessa kodin, jossa jokaisella tavaralla on tarina ja tekijä. Aloita esineestä, jota käytät päivittäin, ja valitse materiaali, joka sopii jo olemassa olevaan sisustukseen. Pienvalmistajia tukeva hankinta on myös vastuullinen valinta, ja siitä voi lukea lisää artikkelista ekologinen sisustus.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista